Upeinta syksyssä on värien uskomaton harmonia. Kaikki tuntuu sopivan kaikkeen; maailma muuttuu kovien kontrastien kesäväreistä monta astetta pehmeämmäksi.
Koirapuistoa reunustava mongolianvaahteran ja koivuangervon kokonaisuus on kuin liiduilla piirretty.
Pidän kovasti tuosta pyöreänkulmikkaasta lehtimuodosta ja särmikkään polveilevasta oksistosta.
Kotimatkapysäkkini vierellä kasvaa hieman epätavallisempi sirotar. Sorvarinpensaat koreilevat erityisesti hedelmillään, mutta myös niiden versosto on koristeellinen.
Muutakin värikästä pysäkin vierustalla kasvaa. Hehkuvan punaiset lamoherukat varastavat ainakin minun huomioni päivästä toiseen, aina yhtä varmasti ja tyynen arvokkaasti.
Kaunis on myös vaahteran, pihlajan ja karkuun päässeen isotuomipihlajan kolmikko ryteikköisellä joutomaalla.
Vihdoin kaupan pihalla; siellä punertaa japaninhapppomarja.
1 kommentti:
Nyt on kyllä niin upeita värejä ihan kaupunkimaisemassakin. Miten minusta tuntuu siltä, että tänä vuonna ruska täällä etelässä on normaalia värikkäämpi. Se on lisäksi kestänyt aika kauan.
Lähetä kommentti