Kasvitieteellisen syksyä

Kävin lauantaina Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa katselemassa syksyä. Kasvitieteellinen on oma maailmansa; siellä kasvit toimivat pikkuisen eri tahtiin kuin muissa puistoissa. Nytkin pääsin vielä ihailemaan vihreitä lehtiä ja jopa kukkia. Koska kesä on nyt ajatuksissani lopullisesti ohi, keskityin kuitenkin etsimään kaikkea syksyistä: siemeniä, putoilevia lehtiä ja syysvärejä.

Siemeniä lennättävät hahtuvat ovat hienoja. Kuten vaikkapa pensaskärhön ja sakasankärhön pehmoiset haituvat.

Hahtuvaisia ovat myös perennoiden pallurat.

Heinien huiskilot loistivat puhkipalaneen valkoisina kirkkaassa syysvalossa.

Siemeniä näistäkin palloista löytyy: rautatieomenoita ja pallo-ohdakkeita.

Siemenet ovat valmiita kylväytymään myös kuunliljoilla ja kuningasliljalla.

Pähkinäpensas on karistanut lehtensä mustan mullan raaka-aineeksi. Tosin en tiedä, poistetaanko kasvitieteellisessä lehtiä puiden ja pensaiden alta, vai saavatko ne jäädä ruokkimaan emopuutaan. Toisaalta lehtien luulisi olevan olennainen osa ekosysteemiä, mutta ehkä ainakin osa niistä on siisteyden takia poistettava. Tai tautien ja tuholaisten leviämisen välttämiseksi. Enpä tiedä, enkä pääse asiaa selvittämäänkään. Harmillisesti puutarhan portit menevät arkisin kiinni jo viideltä, joten työpäivinä sinne ei ennätä.

Siemenistä ja lehdistä pääsen vaahteroihin. Vaahtera-alue loisti tällä kertaa ylitse muiden ja siellä vietin suurimman osan retkestäni. Vaahteroiden siemenet ovat juuri nyt hienoja lentäessään rapisevina propelliparvina puiden latvuksista kohti maata. Vuorivaahtera näyttäisi olevan poissa omasta ympäristöstään, sillä sen lehdet loistivat vielä vihreinä, vaikka siemenet valmistautuivat jo lentoon.

Kasvitieteellisen opaslehtisessä kuitenkin kerrotaan vuorivaahteran, samoin kuin niverävaahterankin, olevan kotoisin suunnilleen samoilta maantieteellisiltä alueilta kuin kotoinen metsävaahterammekin. Edelleen opaslehtisen mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla ja trooppisissa vuoristoissa kasvaa noin 150 vaahteralajia (Acer). Vaahteroiden lehtimuoto vaihtelee, mutta hedelmät ovat tyypillisiä kaksilohkoisia lenninsiivellisiä lohkohedelmiä.

Metsävaahteran lehti näyttää mielestäni liian ronskilta ollakseen tyylikäs, mutta kuten sanottu, onhan niitä muitakin vaahteroita. Vaikkapa mainittu niverävaahtera, joka ei kasva puun mittoihin, vaan jää suureksi pensaaksi.

Suureksi puuksi kasvaa puolestaan sirolehtinen, kaukoidästä kotoisin oleva huntuvaahtera.

Vaahterasiirappia valmistetaan sokerivaahterasta.

Olikohan tämä pensasmainen vaahtera viinivaahtera? Sievä se ainakin on, ja lehdet muistuttavat pikkuisia viininlehtiä.

Lopuksi euroopanpyökki, ihan vain vertailuksi, sillä kuvasin saman puun myös toukokuussa. Syysvärittyneissä lehdissä kuultaa sama pehmeys kuin kevään nuorissa lehdissä ja kalveassa rungossa.