sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Kevätkukkijoita

Piipahdin Helsingissä ja mahdutin ohjelmaan pistäytymisen Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli jo paljon kevätsipulikukkia ja muita kukkijoita. Aurinko pilkisteli välillä, mutta muuten oli vielä kylmän tuulista. Tänään Kangasalla aurinko näyttäisi paistavan täydeltä terältä. Ehkä unohdan ainakin vähäksi aikaa tälle päivälle suunnitellut työt ja lähden ulos. Mutta sitä ennen vähän väriä elämään kukkakuvilla.

Ja vielä vinkiksi kaikille pihanomistajille: kirjatkaa jo nyt muistiin, että syksyllä täytyy istuttaa kaikki rakennusten seinämät ja muut lumen alta ensimmäisenä paljastuvat paikat täyteen kukkasipuleita. Ja tietysti myös puskien aluset ja puiden juuret... Itse asiassa aina kun kaivaa istutuskuopan, voi mukaan heittää myös kourallisen sipuleita. Tämä vinkki sopii myös kaikille sissipuutarhureille, jotka haluavat levittää ilahduttavia pikkukukkia julkisille paikoille tai vaikkapa taloyhtiöiden pihoille.

Kotoisten leskenlehtien jättiläisserkut, ruttojuuret, kukkivat ennen lehtien puhkeamista. Olen joskus kuullut epäiltävän ruttojuuren nimen johtuvan siitä, että se leviää kuin rutto, tai että sitä vihataan kuin ruttoa. Mitä ilmeisimmin kasvin nimi viittaa kuitenkin siihen, että sen pahanhajuisten juurien on uskottu auttavan ruttoon. Kasvi onkin tullut suomeen viljeltäväksi lääkekasviksi. Mutta totta tuokin, että syvämultaisella ja kostealla kasvipaikalla ruttojuuri leviää hyvin ja hyvin leviäviä kasveja tunnutaan jostain syystä karsastettavan puutarhaharrastajien keskuudessa. Kerrostaloasujana sitä luulisi, että rehevät ja hyvin leviävät kasvit olisivat haluttuja, mutta ehkä puutarhalta kaivataankin nimenomaan haastetta eikä niinkään sitä helppohoitoisuutta, mitä niin usein peräänkuulutetaan. Ei sillä että itse välttämättä ottaisin ruttojuurta kasvamaan ainakaan pienelle pihalle, mutta hassulta tuo ristiriita silti tuntuu. Saman kohtalon on oman arvioni mukaan kokenut ainakin vuorenkilpi ja monet muutkin pihalta toiselle helposti siirrettävät peruskasvit.


Ruttojuuren lisäksi ihastelin virvaliljoja. Kuten ruttojuuret, myös virvaliljat (Bulbocodium vernum) aloittavat kasvunsa kukkimalla ja tekevät lehdet vasta kukinnan jälkeen. Suoraan maasta nousevat kukinnot ovatkin kuin pieniä aavemaisia virvatulia.


Kevätkurjenmiekoilla (Iris reticulata) on aivan upea väritys. Syvän sininen näyttää eksoottiselta varhaisessa keväässä.


Talventähdet (Eranthis hyemalis) ovat kellottavine lehtihelmoineen kuin vieraalle maalle eksyneitä tropiikkilintuja aloittaessaan kukintaansa lumen keskellä. Nyt kukinta alkoi olla jo ohi.


Isokevättähdet (Scilla luciliae) näyttävät mielestäni sieviltä. Taustalla hennon vaalenpunaista 'Pink Giant' lajiketta.


Silmutkin alkavat jo turvota. Ainakin Torkkelinmäellä kasvava muhkurarunkoinen pihasyreeni näytti jo valmiilta kesään, samoin kuin vanhoja kukkiaan vasta karisteleva köynnöshortensiakin.


En tainnutkaan ehtiä ulos aurinkoiseen aikaan. Keitän siis kahvit ja siirryn tietokonehommiin.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Suloisia kukkia! Meidänkin pihastamme löytyy yllättäviä minikokoisia kukkijoita, sillä olen autuaasti unohtanut, mitä sipuleita syksyllä maahan viskoin. Aamupäivän katkoimme pikkuisia oksia uutukaisen kompostimme pohjalle ja nyt odotan pienimmän henkilön heräämistä, että pääsisimme taas ulos jatkamaan uutta harrastusta. (Isompi lapsi meinaa muuten soittaa kummitätille ja pyytää häntä Unicef-kävelyn sponsoriksi, yksi sponsori puuttuu vielä...) Kevättä!!!

Nigella kirjoitti...

Eikö olekin mukavaa löytää pihalta kukkivia yllätyksiä! En ole ikinä kauheasti perustanut nimistä ja nimeämisestä. Tunne ja elämys on tuntunut tärkeämmältä kuin virallisen nimen tietäminen tai muistaminen. Nyt kuitenkin joudun työssäni kertaamaan tunnistamista ja nimeämistä ja siksi yritän muistaa viljellä täälläkin tieteellisiä nimiä.

Komposti on kyllä kätevä kun hommaan pääsee sisälle. Upeaa multaa lähes tyhjästä. Kevättä vaan sinnekin ja mukavia hetkiä puutarhassa! Tutkinpa muuten mikä se unicef-kävely oikein on...