maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Lehmukset kukkivat

Huumaava tuoksu aamuisin Mäkelänkadulla kävellessäni pysäkille. Lehmukset kukkivat!

Mikä ihana puu; katupuuna, puistoissa, metsissä ja pihoilla. Metsälehmus, Tilia cordata, on yleisin Suomessa luonnonvaraisena kasvavista jaloista lehtipuista. Puistoissa käytetään metsälehmuksen lisäksi mm. puistolehmusta, jonka tunnistaa muhkuraisesta rungosta. Metsälehmuksen puuaines on valkoista ja pehmeää, erinomaista veistotöihin. Vanha nimi niinipuu juontaa juurensa lehmuksen kuoresta saatavasta niinestä, joka on muinoin ollut käypää kauppatavaraa ja josta on tehty mm. köysiä ja mattoja. Niini-sanasta johdettuja paikannimiä seuraamalla voi päätellä lehmuksen levinneisyysalueen Suomessa.

Nuorena lehmus on kauniin kartiomainen, hyvin säännöllisen muotoinen puu. Vanhemmiten puu saa luonnetta, muhkuraistuu, oksat alkavat lenkottaa.

Kuvissa on eri-ikäisiä lehmuksia erilaisissa ympäristöissä. Ensimmäinen nuorukainen on Suomenlinnasta, toisen kuvan nuoret aikuiset Mäkelänkadulta ja viimeisen kuvan sekalainen joukko Herttoniemen kartanon puistosta. Lehmus on siis mainio puu erilaisiin viherkohteisiin. Mutta minusta sen mainious on paljon muutakin.

Vaikkapa lehmuksen langettama vihreänkuultava varjo kuumana kesäpäivänä.

Tai tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat luokseen myös mehiläisiä pitämään surinakonserttia. Kukkien tuoksu on narkoottisen huumaava. Mehiläisille se on joskus turmiollinen, ainakin päätellen puiden alla hortoilevista pökkyräisistä hyönteistä.

Lehmuksenkukkien aikaan kesä on syvimmillään. Tästä kertoo runoilija Ina Seidel runossaan Trost, lohdutus.

"Lehmukset tuoksuvat kuolemattomalta -
Mitä sinä oikeastaan pelkäät?
Sinä häviät, ja pian mikään katse
ei enää erota sinun jalanjälkiäsi pölyssä.
Kesä seisoo kuitenkin sinisenä ja säteilevänä
ja irrottaa kepeästi siteet ihmisrinnan ympäriltä
suloisen hengityksensä myötä.
Mistä tulet? Kuinka kauan olet vielä täällä?
Mikä sinua askarruttaa?
Lehmukset tuoksuvat kuolemattomalta - "


Parhaiten tuoksuu juuri kotoinen metsälehmuksemme. Puistoissa käytetty isolehtilehmus kukkii aiemmin, mutta sen kukkien tuoksu on heikompi. Puistolehmus on kyllä muuten komea, mutta senkin kukkien tuoksu on mieto verrattuna niinipuuhun. Kukkien tuoksun voi tuntea myös lehmuksen mettä maistelleiden mehiläisten hunajassa. Muistelkaa vakka Säädyllisen murhenäytelmän (vai oliko se Kadotettu puutarha? En nyt muista, mutta molemmissa kirjoissa on hienoja puutarhakuvauksia.) teehetkien tunnelmanluojaa, hunajaa, jossa tuoksuu tuntuvasti lehmuksenkukat. Toinen kirjallinen viite lehmuksenkukkiin on tietysti Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jossa lehmuksenkukkateen tuoksu avaa tien lapsuudentunnelmiin.

Me keräsimme viikonloppuna lehmuksenkukkia koko talven tarpeiksi. Puistoista, mistäpä muualtakaan kaupungissa asuva voisi luonnonyrttinsä kerätä. Mutta olimme ovelia ja valitsimme sellaiset ympäristöt, missä autoliikennettä ei ole nimeksikään. Nyt yksiön parvi on pyhitetty kuivuville kukille. Lehmuksenkukkatee on oivallinen seurustelujuoma, mutta liiallisesti nautittuna se voi olla vaaraksi heikolle sydämelle. Rohdoksena lehmuksenkukkateetä voi käyttää kuumesairauksiin, vilustumisiin, influenssaan ja yskään. Tässä mielessä lehmuksenkukkatee on verrattavissä mustaseljankukkateehen. Kylpyveteen lisättynä lehmuksenkukat auttavat unettomuuteen, ahdistukkseen, migreeniin ja lihaskipuihin.

Miten täydellinen voisikaan olla kesäpäivä, jos saisi levätä lehmuksen alla, kutoa nuttua lehmuksenvihreästä langasta ja siemailla lehmuksenkukkateetä (ja madeleine-leivoksia, kenties).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä ihanasta lehmuksen esittelystä ja kesämuistoista! Löysin sen googlen haulla lehmuksenkukkatee - jota parhaillaan siemailen ja yritän unohtaa marraskuisen pimeyden ulkona.

Jaana

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. Kiitos!