Kuva kartanon päärakennuksesta on otettu 2.7, jolloin edustan pionipenkit kukkivat parhaimmillaan. Palaan näihin pionipenkkeihin myöhemmin, mutta ennen sitä hieman yleistä tietoa sekä tästä alueesta että vanhoista kartanopuistoista yleisemminkin. Lähteenäni käytän Viherympäristöliiton ja Suomen puutarhataiteen seuran vuonna 2001 julkaisemaa kirjaa Hortus fennicus, Suomen puutarhataide.Puutarhatyylit ovat vaihdelleet melko voimakkaasti; tarkkaan rajattu muotopuutarha on vaihtunut vapaamuotoiseksi maisemapuutarhaksi jne. Keski-Euroopan suurissa puutarhakohteissa vaihdokset olivat radikaaleja ja muodista poistuneet puutarhasommitelmat korvattiin tyystin toisenlaisilla. Suomeen uudet tuulet tulivat hitaammin ja muutokset olivat hienovaraisempia. Aiemmin perustetut puutarhanosat jäivät yleensä käyttöön ja uusien muotivirtausten mukaisia puutarhasommitelmia rakennettiin niiden viereen. Toisaalta jotkut vaiheet ovat kadonneet vähitellen, jotkut uusien suunnitelmien myötä, toiset yksinkertaisesti hoidon puutteessa. Esimerkiksi vanhoja ryytimaita ja ruutupuutarhoja ei enää löydä.
Kartanon kehitys alkoi 1700-luvulla. Herttoniemen tai Herttuaniemen seutu on Viikin peltojen ohella Helsingin vanhimpia viljelymaisemia. Herttoniemen kylän ja siihen rajautuvan Båtvikin alueella on keskiajalta lähtien ollut pieniä säteritiloja. Ensimmäiset suunnitelmat kartanonpuistosta löytyvät 1760-luvulta, jolloin alueelle on suunniteltu uutta päärakennusta. Suunnitelmissa on myös luonnos barrokkipuutarhasta puurivein ympäröityine kortteleineen ja terasseineen. Tämän suunnitelman tekijää ei tunneta. Toteutuessaan suunnitelma olisi vaatinut mittavia maarakennustöitä.Alueella oli toiminut fajanssitehdas, joka amiraali Carl Olof Cronstedtin omistuskaudella vuosina 1813-1820 muutettiin kartanon päärakennukseksi. Tällöin todennäköisesti istutettiin myös kartanon puiston formaalinen osa. Cronstedt suunnitteli muotopuutarhan itse. Innostuksen hän oli luultavasti saanut seuratessaan Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovissa Drottningholmin linnapuutarhan laajennus- ja muutostöitä. Myös matkat Italiaan, Saksaan ja Alankomaihin olivat luultavasti antaneet virikkeitä puutarhasuunnitteluun. Herttoniemen kartanon puisto jakautuu päärakennukseen liittyvään symmetrisen suoralinjaiseen osaan, sekä vapaamuotoisempaan maisemapuutarhaosaan. Myös maisemapuutarhan epäillään rakentuneen Cronstedtin aikoina, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta.
Puistoon rakennettiin kaksi Carl Ludvig Engelin piirtämää tiilirakenteista huvimajaa kattofriiseineen ja seinäreliefeineen. Valkoinen huvimaja rakennettiin pääakselin ja keltainen poikkiakselin päätteeksi. Herttoniemen muotopuutarhasommitelmassa päärakennus ja sen läpi kulkeva keskiakseli muodostavat yhdessä poikkiakselien, terassien, nurmikenttien, pyöröaukioiden, akselien päätteinä olevien huvimajojen sekä maisemapuisto-osion peilialtaiden ja puuryhmien kanssa harmonisen kokonaisuuden.
Muotopuutarhan ja maisemapuutarhan välistä rajaa on vaikea vetää, sillä monet aiheet toimivat molempien tyylien osina, esimerkkinä juuri edellä kuvatut huvimajat. Maisemapuutarhan olennaisena osana ovat kosteaan notkelmaan kaivetut lammet saarineen ja kiemurtelevine ojineen. Kalalammikot kuuluvat puutarhojemme vanhimpiin koristeaiheisiin. Maisemapuutarhaan kuuluvassa vanhassa lehtometsässä kiemurtelee yllätyksellinen polkuverkosto, joka ylittää ojat valkoisilla puusilloilla.
Puuympyrä tai soikio oli tavallinen sommitteluaihe vanhemmissa puistoissa, 1600-luvun barokkipuutarhoissa sekä 1700- ja 1800-luvun maisemapuutarhoissa. Puuympyröihin saattaa liittyä myös historiallisia tarinoita, sillä puita on istutettu joidenkin tapahtumien tai henkilöiden muistoksi. Herttoniemessä osa puuympyröistä on kadonnut, mutta pääakselin lehmusympyrä on uusittu ja muotopuutarhan tärkeänä osana toimii syreeniympyrä koristeaiheineen.
Puisto on muuttunut vuosien myötä paljon. Ensimmäisen kerran puistoa on kunnostettu 1920-luvulla puutarha-arkkitehti Bengt Shalinin suunnitelman mukaisesti. Tältä ajalta ovat todennäköisesti kartanon edustan parterripuutarhan pitkät pioniryhmät. Seuraavan kerran kunnostukseen ryhdyttiin vuonna 1998, jolloin suunnitelman, ja siis kuvissa näkyvän puiston nykyisen muodon, loi Camilla Rosengren. Vuodet näiden kunnostusten välillä puistoa hoidettiin melko kevyellä kädellä. Tämä on osaksi säilyttänyt, osaksi hävittänyt vanhoja piirteitä. Ensimmäinen maailmasota hävitti kasvihuoneet, suihkulähteet, koristeuurnat, hedelmäpuut ja suurimman osan koristeistutuksista. Suomalaisille puutarhoille tyypillinen tapa istuttaa hyötykasveja sommitelman keskeisiin osiin, esimerkiksi Herttoniemessä hedelmäpuiden ja marjapensaiden käyttö keskiakselin molemmin puolin olevissa parterreissa, on uudessa suunnitelmassa tuotu takaisin, joskin melko viitteellisenä. Hedelmäpuista ainoana säilyneen, suomen suurimmaksikin mitatun päärynäpuun jälkeläisiä kasvaa puistossa ja löytyy sieltä muutama karviaispensaskin.Ehkä tämä riittää kartanopuiston ensiesittelyksi. Palaan yksityiskohtiin aina silloin tällöin, muiden puutarharetkieni lomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti