Kirsikankukkia

Hanami jäi kokematta ja sakura näkemättä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa, mutta onneksi kotoinen hapankirsikka aloittaa kukintansa hieman rusokirsikoita myöhemmin. Ihan pian omenat ja päärynät seuraavat kirsikoita. Puistoissa soisikin olevan enemmän marjoja ja hedelmiä tuottavia puita, ei pelkästään esteettisiä elämyksiä. Rusokirsikka on viehättävä kaikessa vaaleanpunaisuudessaan ja sopii varmasti japaninkirsikan korvaajaksi, kun haetaan japanilaista tyyliä. Mutta ei suomalainenkaan tyyli omenankukintoineen olisi hassumpi, ja syksyllä olisi muun viehätyksen lisäksi tarjolla omenoita kaupunkilaisille. Miksi ihmeessä hedelmä- ja marjapuita käytetään niin vähän julkisissa istutuksissa? Ei kai taustalla vain ole hedelmänviljelijöiden salaliitto, tai vain pelko siitä, että kaupunkilaiset saattaisivat saada ilmaiseksi jotain muutakin kuin silmäniloa. Tampereella sai makoisia omppuja Koskikeskuksen kulmilla olevasta puistikosta, mutta nyt sekin alue on viherrakennettu kivipengerryksin.

Hapankirsikankin kukkaset ovat joka tapauksessa kauniita, eikä niiden viehätystä ainakaan vähennä tieto kirsikankukkien merkityksestä japanilaisessa kulttuurissa. Jotain olennaista kukkien merkityksestä japanilaisille voimme lainata myös itsellemme. On tärkeää pysähtyä ja katsella, vain olla ja ihailla. Ja myös tajuta hetkien katoavaisuus; kuinka pian kirsikankukat varisevatkaan.
"Miten ovatkaan
maailmamme kaltaiset
kirsikankukat:
silmissä puhjettuaan
ne silmissä kuihtuvat."

On Tuomas Anhava suomentanut tuntemattoman japanilaisen runoilijan kirjoittaman tankan.

Puutarharetkeilijäkin tiedostaan kevään jokaisen hetken ainutlaatuisuuden, mutta ei aio stressata itseään sillä, että kukat senkun kukkivat ja jo varisevatkin, ilman että niihin on ehtinyt kunnolla perehtyä. Keväällä tulee liian helposti sellainen tunne, että pitäisi olla yhtä aikaa miljoonassa eri paikassa; pitäisi sekä istua, nauttia ja ihailla, että uurastaa ja valmistella kasvimaata ja kaikenmaailman puutarhoja kesään. Yritän yhdistää nämä molemmat puolet, joten istuskelen kasvimaalla ja kuuntelen puistoissa lintukonsertteja. Saattaa olla hyväkin, että rajallinen aika pakottaa tarttumaan hetkeen juuri silloin kun se on käsillä.