Juhannuskukkia

Joskus taannoin on uskottu, että kasvit ovat voimallisimmillaan juhannusyönä; silloin kerätyillä kasveilla on erityisiä taikavoimia. Ja voihan niin uskoa edelleenkin ken haluaa. Minäkin olen tänään riipinyt maitohorsmanlehtiä ja nokkosia viherjauheeksi, voimaksi talven varalle.

Viherjauhe ei ole kovinkaan taikavoimaista, mutta taikavoimiakin kasveilla voi olla. Esimerkiksi sananjalan ja muidenkin saniaisten on sanottu kukkivan vain juhannusyönä. Itiökasvin kukinta on luonnollisestikin hyvin epätodennäköistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mikäli tällaista ihmettä pääsee todistamaan, kannattaa kukka poimia, sillä se takaa poimijalleen taikavoimia tai vaihtoehtoisesti tekee näkymättömäksi. Keskuspuistoon ja Vantaanjoen varteen suuntautuneella juhannuspyöräilyllä pääsimme lähes todistamaan saniaisen (alvejuuren) kukintaa. Lähemmin tarkasteltuna kukka osoittautui metsäkurjenpolveksi, joka vanhan kansan suussa on tunnettu juhannuskukkana kukintansa ajoittumisen vuoksi.

Myös pujo tekee juhannustaikoja. Perimätiedon mukaan pujon alta löytyy juhannusyönä hehkuva hiili, joka keskiyöllä katoaa. Mutta jos hiilen ehtii napata, saa siitä avun kaikkiin vaivoihin. Mikäli hiilen nappaaminen osoittautuu liian vaikeaksi tehtäväksi, voi kokeilla tanssimista juhannuskokon ympärillä pujo vyötäisille kiedottuna. Kun pujon tanssin jälkeen viskaa kokkoon, on terveys taattu vuodeksi eteenpäin.

Kuismien ruotsinkielinen nimi johannesört on annettu Johannes Kastajan muistoksi ja siten myös kuismat ovat juhannuskukkia. Runo 1400-luvulta kertoo kuismiin liittyvän myös juhannustaikaa: "Vain pako on kaikkien noitien työnä, kun kuisma poimitaan juhannusyönä. Mennyt on paholaisen voimain taika, kun on turvana kuisman taika. Hiero kanaan kukan punaista paloa, niin ei mikään rajuilma vahingoita taloa. Suojaa hyvin myös itsesi; kiedo kuismaseppel kaulasi ympäri."

Norjassa puolestaan uskotaan, että kun syö juhannusyönä väinönputkenjuurta, paranee mistä tahansa vaivasta. Väinönputki on myös hedelmällisyyden symboli, jota morsian ja sulhanen ovat kantaneet mukanaan kirkkoon mennessään.

Minusta oivallisin juhannuskasvi on kuitenkin koiranputki. Sen taikavoimana on aistien ilahduttaminen. Koiranputken pitsihuntu on juhannuksen tienoilla upeimmillaan. Peltoteitä kulkiessaan voi vienossa tuulessa tuntea sen makean tuoksun.

Juhannusretkemme siis suuntautui Keskuspuiston kautta Niskalan arboretumiin ja sieltä Vantaanjoen vartta takaisin Vallilaan. Arboretum oli hauska löytö. Se on perustettu 1900-luvun alussa jonkinlaiseksi taimitarhan näytealueeksi. Alue oli melkoisen villiintynyt, mutta sitäkin hauskempaa sieltä oli tehdä löytöjä. Mieleen tuli hämeenkyröläisen Kalle Linnusmäen torppa samalta ajalta. Linnusmäki oli innostunut puutarhuri, ns. kansanbotanisti, joka kylvi torppansa pihapiiriin mitä erikoisempia kasvilajeja. Siemenet hän hankki kirjeenvaihdolla muiden kasviharrastajien kanssa ja kävipä hän lopulta siemenkauppaakin.

Arboretummissa sain vihdoin (yhden) vastauksen kysymykseen, miltä näyttää unkarinsyreeni. Siis tältä:

Lehdet ovat tummahkon vihreät, kukat pystyt, violetihtavat. Olen aivan sekaisin unkarinsyreenissä ja puistosyreenissä, mutta ehkä nyt erotan ne vähän paremmin toisistaan. Siis mikäli eivät ole kovasti risteytyneet.

Ja kun syreeneihin päästiin, esittelen vielä nuokkusyreenin, joka eilen vasta aloitteli kuintaansa Töölönlahden rannalla:

Syreenit ovat sikäli käyttökelpoisia pensaita, että yhdistelemällä eri lajeja saa kukinnan jatkumaan pitkälle kesään. Nuokkusyreenejä seuraavat vielä valkoiset likusterisyreenit. Pensaat ovat niin saman oloisia, että niitä voi melko helposti yhdistellä pensasryhmään. Tosin syreenit ovat näyttäviä myös yksittäin tai pieneksi puuksi kasvatettuina.

Perennoista minä liitän mielessäni juhannukseen erityisesti ihanat idänunikot. Keskikesällä niiden kukinta alkaa olla jo lopuillaan, mutta vielä juhannuksena ne julistavat vastaansanomatonta punaisuutta. Niiden elinkaari nupusta siemenkotaan on koristeellisuuden juhlaa.

Juhannuksen tienoilla on myös aika sanoa hyvästit alkukesän pikkuauringoille, voikukille.