Kurjenpolvien lomassa

Helteisenä alkanut aamu vaihtuikin viileäksi pilvipäiväksi. Aamuauringossa ehdin kuitenkin retkeillä vaihteeksi äidin pihalla, saatuani kutsun aamupalalle. Odottamani kärhökukinnot olivat jo ohi ja edelleen jäi epäselväksi, onko Kasitien varrelta Vakkataimesta muutama vuosi sitten ostamani pagodikärhö edelleen elossa. Epäilyksenalaisen kasvin kukat olivat kuulemma hieman oudot, mutta väritys ei selostuksen perusteella täsmännyt pagodikärhöön. Kaikenlaista muuta kyllä kukki, mm. nyppykurjenpolvet.

Myös peittokurjenpolvet olivat kukassa, mutta ne nyt kukkivatkin miltei koko ajan. Tämä pinkki sorttimentti on selvinnyt hyvin kaikenlaisista paikanvaihdoksista toisin kuin kauniin valkoinen lajitoverinsa. Taustalla on mukavan pehmeälehtistä lampaankorvaa - siis nukkapähkämöä.

Kiva väri- ja muotoyhdistelmä syntyy jättipoimulehdestä ja ukkolaukasta. Jättipoimulehti on mainio perenna miltei millaiseen paikkaan tahansa. Ja sen raikas väritys piristää miltei mitä tahansa väriyhdistelmää.

Vielä lisää ukkolaukkoja, kun eivät edellisessä kuvassa päässeet oikeuksiinsa:


Kesäkukatkin olivat saapuneet pihalle. Risuisessa kuninkaantuolissa kasvoi lobeliaa ja orvokit olivat päässeet pylvään päälle keikailemaan.


Retkeni jatkui maaseudun kesäpaikkaan, missä kohtasin jälleen kurjenpolvien kukkarunsauden. Minulla on jossain vaiheessa ollut outo kurjenpolvi-innostus, jonka jäljet näkyvät edelleen läheisteni pihoilla. Kuvan perennapenkissä on ainakin tuoksukurjenpolvea (joista valkoinen on kadonnut ja vaaleanpunainen rehottaa), nyppykurjenpolvea, idänkurjenpolvea, kaukaasiankurjenpolvea, verikurjenpolvea sekä riesaksi asti leviäviä tummakujenpolvia (ainakin kahta eri sorttia) ja kyläkurjenpolvea. Kaikki eivät onneksi kuki yhtä aikaa.

Kurjenpolvet ovat todellisia jokapaikankasveja; monet niistä ovat helppoja ja runsaita ja sopivat erilaisiin ympäristöihin. Keräilijöille kurjenpolvissa riittää loputon työsarka, mikä varmasti lisää niiden viehätystä. Aromaterapiahierontakurssilla valitsin sokkona tuoksukseni geraniumin, eli kurjenpolven, mikä saattoi osin johtua tuoksun tuttuudesta. Toisaalta on mukava ajatella, että jokin kasvi on juuri minun kaltaiseni, ja tällaiseksi kasviksi miellän mielelläni kurjenpolvet (ja toisaalta myös pelargonit, mutta niistä ehkä myöhemmin). Aromaterapiassa geraniumia luonnehditaan antiseptiseksi, puhdistavaksi, rauhoittavaksi, tasapainottavaksi, stressiä ja masennusta poistavaksi, tulehduksia vähentäväksi, sekä hormonitoimintaa stimuloivaksi ja tasapainottavaksi. Jo kurjenpolvien olemus henkii rauhaa ja tasapainoa, mutta toisaalta myös arjen kauneutta ja pieniin yksityiskohtiin piilotettua ylellisyyttäkin.

Mutta jotta kurjenpolvet eivät veisi kaikkea huomiota, liitän mukaan vielä kuvan vanhasta saksankurjenmiekkalajikkeesta.

Ja löytyy vanhan maalaistalon pihalta tietysti myös jalopioni: