Tänään saavuin kotiin eri suunnasta kuin yleensä ja jäin raitiovaunusta Hauhon puiston pysäkillä. Alueella on mm. Vallilan raitiovaunuvarikko. Upeasti kukkivat koristeomenapuut varastivat huomioni heti astuttuani ovesta ulos.
Sitten huomasin omenapuiden keskellä jotain, mikä ei tuntunut kuuluvan samaan sarjaan kepeästi kukkivien keski-ikäisten kaunottarien kanssa; upean puuvanhuksen.
Kepeästi sekin kukki, mutta runko oli selvästi jo nähnyt elämää. Puu osoittautui lähemmin tarkasteltuna tuohituomeksi (Prunus maackii - laitan näitä tieteellisiä nimiä aina kun muistan ja viitsin).
Rungossa oli enää häivähdyksiä tuohituomen upeasta kuparinruskeasta, mutta nuoremmat oksat hehkuivat edelleen punertavina.
On ihanaa tehdä löytöjä arkisten reittien varrella. Puutarharetkille ei tarvitse erikseen lähteä; niillä voi olla aina. Tuohituomen ohella koko Hauhon puisto tuntui mukavalta löydöltä. En tosin ainakaan vielä istahtanut puistoon ja ottanut siihen siten tuntumaa, mutta läpikulkupaikkana sen tunnelma oli viehättävä. Raitiovaunujohtimet ja kiskot loivat puistoon oman hauskan tunnelmansa.Koristeomenapuista ja raitiokiskoista tuli välitön mielleyhtymä vanhoihin rautatieasemapuutarhoihin ja vr:n Hyvinkään taimistoon, mistä on lähtöisin myös kauniisti riippaoksainen rautatieomenapuu (Malus prunifolia 'Hyvingiensis'). Asemien ympärykset ovat joskus aikoinaan olleet upeita puistoja, joista matkustavaiset ovat voineet ottaa ideoita myös omiin pihoihinsa. Kuvittelisin matkustamisen olleen juhlallinen tapahtuma, jonka eroa arjesta hienostunut ympäristö on korostanut. Hauhon puistossa voi vielä tavoittaa häivähdyksen matkaanlähdön erityisyydestä.
En löytänyt puistosta enkä tuohituomivanhuksesta juuri mitään tietoa. Helsingin kaupungin verkkosivuilla Hauhon puisto mainittiin ruusuihin keskittyneeksi erityispuistoksi. Täytynee siis poiketa paikalla viimeistään ruusuaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti