Tulppaanikuumetta

Tulppaanien aika alkaa olla ohi, joten nyt on korkea aika julkaista tulppaanikavalkadi. Kuvat on otettu pääasiassa äitini pihalla eivätkä ne edusta niinkään tieteellistä luokittelua, vaan lajikkeista piittaamatonta ihastusta väreihin ja muotoihin. Joistain tulppaaneista kyselin tietoja, mutta huithapeli tarhuri vain keskittyi onnellisen tietämättömänä kukkien kivoihin ripsureunoihin ja muihin nimeä huomionarvoisempiin seikkoihin.

Itselleni tulppaanit jäivät mieleen kaihertamaan nostettuani niitä työn puolesta maasta koko sateisen perjantaipäivän. Nimittäin mikäli haluaa kokea jokakeväistä tulppaaniriemua, kannattaa tulppaanit nostaa kukinnan jälkeen kuivaan paikkaan lepäämään ja istuttaa ne takaisin maahan vasta syksyllä. Huonolla kasvupaikalla ja ilman huolenpitoa tulppaanit tahtovat jäädä lyhytaikaiseksi iloksi. Kannattaa muistaa, että tulppaanit ovat kotoisin seuduilta, joilla kostean kevään jälkeen alkaa kuiva kesä, ja joilla maaperä on hyvin hiekkapitoista. Tällaista olosuhdetta jäljittelemällä tulppaanit saa viihtymään myös kotoisen sateisessa kesässä. Ihan joka vuosi sipuleita ei tietenkään tarvitse nostaa kesäksi kuivumaan, mikäli olosuhteet ovat muuten hyvät. Nyt jouduimme nostamaan sipulit liian aikaisin, sillä kukinta oli vasta loppumassa eikä kasvi ollut ehtinyt kerätä vararavintoa sipuliin. Tulppaanipenkki kuitenkin tarvittiin kesäkukille ja muutenkin ihmisiä kuulemma ärsyttää, jos puistoissa on ns. rumaa, eli kukintansa lopettaneita kasveja. Tässä yhteydessä tekisi mieleni muistuttaa, että hetkeen tarttumisen kokemusta voisi harjoitella muillakin kuin kirsikankukilla.

Mutta nyt itse asiaan. 20.5 olen ollut puutarharetkellä jossain (en muista missä ja muistiinpanoni ovat tässä kohden hatarat), missä kukkivat tulppaanit edustavat karkean arvioni mukaan kevään 2009 ehdotonta suosikkiväriä. (Tarhatulppaaneja, joita seuraavissa kuvissa lähinnä esiintyy, voisi luokitella kukkimisajan ja kukinnon muodon mukaan. On varhain keväällä kukkivia yksinkertaisia ja kerrannais- eli pionikukkaisia. Keväällä kukkivia yksinkertaisia, jotka edelleen jaotellaan mm. Triumph-tulppaaneihin ja Darwin-tulppaaneihin. Edelleen on myöhään kukkivia yksinkertaisia ja kerrannais- eli pionikukkaisia. Lisäksi on liljamaisia liljakukkaisia tulppaaneita, ripsureunaisia crispa-tulpaaneita, epämääräisen muotoisia viridiflora-tulppaaneita, näyttäviä rembrandt-tulppaaneita sekä vaihtelevan rimpsuisia papukaijatulppaaneita. Päätelkää itse mitä kukakin edustaa, mikäli tieto tuntuu olennaiselta.)


Seuraavana esittäytyvät kaunottaret ovat kukkineet äidin puutarhassa Tampereen tietämillä 24.5.

Jatkoksi liitän mukaan kolme tänään (6.6) äidin pihalla kuvattua kukintotyyliä:

Pakko vielä kaivella arkistoja ja esitellä muutama suloisuus Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta parin vuoden takaa.
Olisihan näitä; tulppaanilajeja on toista sataa ja viljeltyjä lajikkeita tuhansia. Puistoissa on tänä keväänä näkynyt paljon näyttäviä tulppaani-istutuksia ja epäilenkin sipulikasvien käytön lisääntyneen viimeisten vuosien aikana. Ehkä ihmisillä ja myös kunnilla on nykyään niin paljon irtorahaa käytössään, että jokavuotiset sipuliostokset eivät kovasti kirpaise kukkarossa. Ehkä sipulien saatavuuskin on lisääntynyt. Tai sitten olen itse vasta nyt kiinnittänyt huomiota tulppaaneihin. Tulppaanit eivät nimittäin ole herättäneet minussa aiemmin kovin suuria tunteita. Päinvastoin olen hieman kummeksunut ihmisten tarvetta löytää vuosi vuodelta erikoisempia kukintoja; erityisen hyvin mieleeni on puutarhamyymälävuosiltani jäänyt villitys mustaan tulppaaniin.

Vaan ei mitään uutta auringon alla. Kasvierikoisuuksien metsästys on etenkin tulppaanin kohdalla saanut varsin mittavia muotoja. Tulppaanit löysivät tiensä turkkilaisista puutarhoista eurooppaan 1500-luvun puolivälissä. Tulppaaneissa kiehtoi erityisesti niiden kyky muodostaa arvaamattomia väriyhdistelmiä. Ominaisuus, minkä on nykytiedon valossa todettu johtuvan viruksista. Tulppaaneista tuli muotivillitys, joka 1600-luvun alkupuolella hullaannutti Alankomaissa kaikki kansankerrokset. Yhdestä kukkasipulista saatettiin maksaa kaupunkitalon hinta. Parhaiten menestyivät ne, jotka olivat ennakoineet kauden muotivärit oikein. Lopulta tulppaaninsipulikauppaan liittyvä sijoituskupla puhkesi ja Hollanti joutui lähes vararikkoon. Uusien muunnoksien etsiminen ei kuitenkaan päättynyt tähän. Ranskalaiset seurasivat 1700-luvulla hollantilaisia uusien lajikkeiden kehittelijöinä ja 1800-luvun alkupuolella vetovastuun ottivat englantilaiset. Myös Englannissa nousi pienimuotoinen tulppaanikuume, mutta enää ei menty 1630-luvun äärimmäisyyksiin. 1800-luvun loppupuolella Hollantilaiset ottivat jälleen tulppaaninjalostuksen ohjat käsiinsä ja lienevät sillä tiellä edelleen. Mainittakoon vielä, että Suomeen ensimmäiset tulppaaninsipulit tuotiin jo 1600-luvun puolivälissä. (Tietoa historiasta löytyy mm. Brent Elliottin kirjasta Floora - puutarhakasvien historiaa. Suom. 2005.)

Vaikka en aiemmin ole erityisemmin perustanut tulppaaneista, poikkeuksen ovat tehneet ns. kasvitieteelliset tulppaanit. Kasvitieteellisiin tulppaaneihin luetaan kuuluvaksi erilaiset viljelyssä olevat luonnonlajit ja niiden muunnokset, sekä tuli-, raita- ja lummetulppaanien lajikkeet. Kasvitieteelliset tulppaanit ovat huolettomia kasvatettavia. Ne kukkivat uskollisesti ja leviävät iloisesti siementämällä ja sivusipuleista. Näihin pieniin tulppaaneihin voi mainiosti soveltaa saamaani ohjetta, jonka mukaan jokaiseen kaivettuun istutuskuoppaan, oli se sitten puulle tai pensaalle, kannattaa heittää kourallinen kukkasipuleita. Pikkuiset sipulikukat sopivat loistavasti puiden ja pensaiden alle tuomaan väriä kevään hentoon vihreyteen. Kukinnan jälkeen sipulikukat saavat rauhassa jäädä täyteen kokoonsa puhjenneiden lehtien peittoon.

Aivan mainio leviäjä on mm. parvitulppaani, joka (kokemukseni mukaan) muista tulppaaneista poiketen ei pane pahakseen savisempaakaan maata:

Metsätulppaani puolestaan on ihastuttavan herkkä ilmestys jopa suurena joukkona kasvaessaan ja sen erityisominaisuuksiin voi upean kullankeltaisen värin lisäksi laskea myös ihanan tuoksun:

Heihei tulppaanit! Ensi keväänä taas tavataan!