Kumpulassa

Tasan viikko sitten piipahdin kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopean silmäilykierroksen tarkoitus oli lähinnä tutustua alueeseen, tarkempi tutkiminen jää myöhemmäksi. Ostin kausikortin, joten teoriassa pääsen uusintakäynnille koska tahansa. Olen käynyt alueella runsaat kymmenen vuotta sitten ja siitä lähtien olen odottanut sen avautumista. Ja olihan siellä kiva kierrellä. Kumpulan erikoisuutena Kaisaniemeen verrattuna on ainakin se, että kasvit on järjestelty kasvimaantieteellisesti, lajien alkuperäalueiden mukaan. Järjestelmä on hyvä, vaikka kyllä siinäkin on puolensa, että samaan sukuun kuuluvat kasvilajit sekä niiden lajikkeet ja muodot kasvavat lähekkäin, helposti vertailtavina. Kumpulaan kootut kasvit ovat kotoisin pääasiassa Euroopasta, läntisestä ja itäisestä Pohjois-Amerikasta, Japanista ja Kaukoidästä. Kiinasta on kotoisin mm. tämä posliininkuultava kiinanpioni:

Kaukoidästä ja Japanista kiinnitin huomioni pikakierroksella aika ilmeisiin kasveihin; sellaisiin, joissa oli jotakin minun silmiini kummallista. Kuten vaikka tämä kärsäkalla, jonka nimi ei ainakaan ensisilmäyksellä tunnu sopivan kasviin:

Kärsäkallan hienous perustui oikeastaan enemmänkin varsiin kuin kukintoon:

Varren erikoisuuksista jännittävin taisi olla dahuriankoivu, jonka ympärillä kuhisi jatkuvasti ihmettelijöitä. Kuvan nappaaminen ihmisten selkien välistä vaati nopeaa toimintaa. Halusin puutarhaan ehdottomasti juhannusviikonloppuna, sillä kuvittelin sen olevan silloin hiljainen. Vielä mitä! Tai onhan mahdollista, että kuhina on vieläkin kiivaampi tavallisina kesäviikonloppuina. Mutta se koivu:

Tuollaiset silmiinpistävät yksityiskohdat saattavat helposti viedä huomion kokonaisuudesta ja muista, hienovaraisemmista yksityiskohdista. Kuten esimerkiksi näyttävänväristen lehtien takia kasvatettava kiinanlaikkuköynnös, jonka kukintaan kiinnitin nyt ensimmäistä kertaa - aivan sattumalta - huomiota.

Kukinta ei tietenkään ole mikään yllätys, etenkin kun tietää kiinanlaikkuköynnöksen tuottavan myös syötäviä hedelmiä, mutta jotenkin sitä ei vain huomaa. Yhtenä syynä voi olla sekin, että kiinanlaikkuköynnöksestä kasvatetaan enemmän hedekasveja, sillä niiden lehdet värittyvät voimakkaammin. Hedelmien syntymiseen tarvitaan nimittäin sekä hede- että emikasvi, poikkeuksena suomalainen 'Annikki', jossa hede- ja emikukat ovat samassa kasvissa.

Erilaisia hedelmystöjä sekä siemenkotia ja -hahtuvia kannattaa muuten tarkkailla heti keväästä lähtien. Mutta tämän tietysti tietävätkin kaikki voikukkien ystävät. Minä kiinnitin silmäni (johonkin?) kärhöön, (johonkin?) sorvarinpensaaseen sekä (johonkin?) vaahteraan:

Voi miksi en viitsi tehdä muistiinpanoja retkiltäni? Luotan muistiini, mutta huteraksi sekin hapertuu näiden muistiinpanojen kirjoittamisen siirtyessä viikkojen päähän retkeilystä. Täytyy selvittää noiden kasvien oikeat nimet jossain vaiheessa. Tuossa vaahterassa oli muuten hauskan raidallinen runko.

Kasvimaantieteellisen osion lisäksi Kumpulasta löytyisi kulttuurikasvien puutarha, joka jakautuu koristekasviosioon, kartanopuistoon, lääkekasviosioon, ravintokasviosioon sekä hedelmä- ja marjatarhaan. Niihin tutustun seuraavaksi!