Kurjenpolvien lomassa

Helteisenä alkanut aamu vaihtuikin viileäksi pilvipäiväksi. Aamuauringossa ehdin kuitenkin retkeillä vaihteeksi äidin pihalla, saatuani kutsun aamupalalle. Odottamani kärhökukinnot olivat jo ohi ja edelleen jäi epäselväksi, onko Kasitien varrelta Vakkataimesta muutama vuosi sitten ostamani pagodikärhö edelleen elossa. Epäilyksenalaisen kasvin kukat olivat kuulemma hieman oudot, mutta väritys ei selostuksen perusteella täsmännyt pagodikärhöön. Kaikenlaista muuta kyllä kukki, mm. nyppykurjenpolvet.

Myös peittokurjenpolvet olivat kukassa, mutta ne nyt kukkivatkin miltei koko ajan. Tämä pinkki sorttimentti on selvinnyt hyvin kaikenlaisista paikanvaihdoksista toisin kuin kauniin valkoinen lajitoverinsa. Taustalla on mukavan pehmeälehtistä lampaankorvaa - siis nukkapähkämöä.

Kiva väri- ja muotoyhdistelmä syntyy jättipoimulehdestä ja ukkolaukasta. Jättipoimulehti on mainio perenna miltei millaiseen paikkaan tahansa. Ja sen raikas väritys piristää miltei mitä tahansa väriyhdistelmää.

Vielä lisää ukkolaukkoja, kun eivät edellisessä kuvassa päässeet oikeuksiinsa:


Kesäkukatkin olivat saapuneet pihalle. Risuisessa kuninkaantuolissa kasvoi lobeliaa ja orvokit olivat päässeet pylvään päälle keikailemaan.


Retkeni jatkui maaseudun kesäpaikkaan, missä kohtasin jälleen kurjenpolvien kukkarunsauden. Minulla on jossain vaiheessa ollut outo kurjenpolvi-innostus, jonka jäljet näkyvät edelleen läheisteni pihoilla. Kuvan perennapenkissä on ainakin tuoksukurjenpolvea (joista valkoinen on kadonnut ja vaaleanpunainen rehottaa), nyppykurjenpolvea, idänkurjenpolvea, kaukaasiankurjenpolvea, verikurjenpolvea sekä riesaksi asti leviäviä tummakujenpolvia (ainakin kahta eri sorttia) ja kyläkurjenpolvea. Kaikki eivät onneksi kuki yhtä aikaa.

Kurjenpolvet ovat todellisia jokapaikankasveja; monet niistä ovat helppoja ja runsaita ja sopivat erilaisiin ympäristöihin. Keräilijöille kurjenpolvissa riittää loputon työsarka, mikä varmasti lisää niiden viehätystä. Aromaterapiahierontakurssilla valitsin sokkona tuoksukseni geraniumin, eli kurjenpolven, mikä saattoi osin johtua tuoksun tuttuudesta. Toisaalta on mukava ajatella, että jokin kasvi on juuri minun kaltaiseni, ja tällaiseksi kasviksi miellän mielelläni kurjenpolvet (ja toisaalta myös pelargonit, mutta niistä ehkä myöhemmin). Aromaterapiassa geraniumia luonnehditaan antiseptiseksi, puhdistavaksi, rauhoittavaksi, tasapainottavaksi, stressiä ja masennusta poistavaksi, tulehduksia vähentäväksi, sekä hormonitoimintaa stimuloivaksi ja tasapainottavaksi. Jo kurjenpolvien olemus henkii rauhaa ja tasapainoa, mutta toisaalta myös arjen kauneutta ja pieniin yksityiskohtiin piilotettua ylellisyyttäkin.

Mutta jotta kurjenpolvet eivät veisi kaikkea huomiota, liitän mukaan vielä kuvan vanhasta saksankurjenmiekkalajikkeesta.

Ja löytyy vanhan maalaistalon pihalta tietysti myös jalopioni:

Palsta-aamuna

Kahvia ja köyhiä ritareita. Täytyy odottaa että pyykkikone pyörii loppuun ja vasta sitten voi lähteä palstalle valmistelemaan (vihdoin!) maata esikasvatetuille kesäkurpitsoille, kurkuille ja salkopavuille. Taimet ovat jo muutaman yön valmistautuneet siirtoon tuuletusparvekkeella viilipurkeissaan ja nyt ne olisi korkea aika saada multaan kasvamaan. Hiukan kauhistuttaa tieto, että niille tarkoitettua maa-aluetta ei ole vielä käännetty ja parhaillaan mullasta nauttivat tiuha juolavehnäkasvusto, päivänkakkarat, valvatit ja vuohenputket. Onneksi tiedossa on pilvisiä päiviä, taidamme siis selvitä ilman suojaavia harsoja - mikäli siis saamme palstan kuntoon ja taimet maahan. Köyhiä ritareita on muuten tarjolla siksi, että joku ystävällinen nuorimies jakoi Kallion kaduilla pussistaan leipää tupakkaa vastaan. Saimme leivän, vaikka tupakkaa ei ollutkaan vastalahjaksi.

Jäikö ketään kaivelemaan se kummmallinen kasvi, jonka Kaisaniemen kasvitieteellisestä otettu kuva oli puutarharetkissä muutama viikko sitten? Siis tämä:

Tiedoksenne kerron, että kyseessä on kaukasianpioni, Paeonia mlokosewitschii. Muitakin pioneja oli jo silloin 25.5 kukassa. Esimerkiksi kartanopioni:

Sekä kameran tavoittamattoman punainen tillipioni:

Pyykit taitavat olla valmiita. Laitan vauhtiin päästyäni vielä muutaman alkukesän kuvan parin vuoden takaa Hatanpään arboretumista Tampereelta. Kun sinne ei pääse muuten käymään, lienee paikallaan muistella aiempien vuosien puutarharetkiä kuvien avulla.

Jalopähkinöitä ja koristeomenapuita. Nyt taimet koriin ja matkaan!

Hanami

"Kukkien katseleminen". Näin eilen ensimmäiset kukkivat rusokirsikat Helsingissä ja päätin, että nyt on hyvä aika aloittaa huomioiden kirjaaminen tähän uuteen muistikirjaan. Edessä on kesä Helsingissä ja toivon jaksavani retkeillä mahdollisimman paljon Etelä-Suomen puistoissa ja puutarhoissa. Erityisenä lemmikkikohteenani tulee olemaan Herttoniemen kartanon puisto, mutta siitä lisää myöhemmin. Kuvaan ja kirjoitan muistikirjaa lähinnä itselleni, mutta kommentit ja vinkit ovat tietysti myös tervetulleita.

Olen jo ottanut varaslähdön muistikirjaan kuvaamalla lumikelloja Tullisaaren kartanon puistossa, sekä idänsinililjoja kerrostaloasumukseni takapihalla. On ollut ihanaa huomata, että kivikaupungissa voi törmätä villeihin ja vallattomiin puutarhoihin.

Muistutus vielä: Roihuvuoren kirsikkapuistossa vietetään huomenna äitienpäivänä hanamia, japanilaista kirsikankukkajuhlaa, jolloin keräännytään kukkivien puiden alle nauttimaan keväästä ja hyvästä seurasta, eväitä unohtamatta. Itse en tapahtumaan pääse, mutta palaan kesän aikana vielä useaan otteeseen Roihuvuoren japanilaishenkisiin puistoihin.