Itselleni tulppaanit jäivät mieleen kaihertamaan nostettuani niitä työn puolesta maasta koko sateisen perjantaipäivän. Nimittäin mikäli haluaa kokea jokakeväistä tulppaaniriemua, kannattaa tulppaanit nostaa kukinnan jälkeen kuivaan paikkaan lepäämään ja istuttaa ne takaisin maahan vasta syksyllä. Huonolla kasvupaikalla ja ilman huolenpitoa tulppaanit tahtovat jäädä lyhytaikaiseksi iloksi. Kannattaa muistaa, että tulppaanit ovat kotoisin seuduilta, joilla kostean kevään jälkeen alkaa kuiva kesä, ja joilla maaperä on hyvin hiekkapitoista. Tällaista olosuhdetta jäljittelemällä tulppaanit saa viihtymään myös kotoisen sateisessa kesässä. Ihan joka vuosi sipuleita ei tietenkään tarvitse nostaa kesäksi kuivumaan, mikäli olosuhteet ovat muuten hyvät. Nyt jouduimme nostamaan sipulit liian aikaisin, sillä kukinta oli vasta loppumassa eikä kasvi ollut ehtinyt kerätä vararavintoa sipuliin. Tulppaanipenkki kuitenkin tarvittiin kesäkukille ja muutenkin ihmisiä kuulemma ärsyttää, jos puistoissa on ns. rumaa, eli kukintansa lopettaneita kasveja. Tässä yhteydessä tekisi mieleni muistuttaa, että hetkeen tarttumisen kokemusta voisi harjoitella muillakin kuin kirsikankukilla.
Mutta nyt itse asiaan. 20.5 olen ollut puutarharetkellä jossain (en muista missä ja muistiinpanoni ovat tässä kohden hatarat), missä kukkivat tulppaanit edustavat karkean arvioni mukaan kevään 2009 ehdotonta suosikkiväriä. (Tarhatulppaaneja, joita seuraavissa kuvissa lähinnä esiintyy, voisi luokitella kukkimisajan ja kukinnon muodon mukaan. On varhain keväällä kukkivia yksinkertaisia ja kerrannais- eli pionikukkaisia. Keväällä kukkivia yksinkertaisia, jotka edelleen jaotellaan mm. Triumph-tulppaaneihin ja Darwin-tulppaaneihin. Edelleen on myöhään kukkivia yksinkertaisia ja kerrannais- eli pionikukkaisia. Lisäksi on liljamaisia liljakukkaisia tulppaaneita, ripsureunaisia crispa-tulpaaneita, epämääräisen muotoisia viridiflora-tulppaaneita, näyttäviä rembrandt-tulppaaneita sekä vaihtelevan rimpsuisia papukaijatulppaaneita. Päätelkää itse mitä kukakin edustaa, mikäli tieto tuntuu olennaiselta.)
Seuraavana esittäytyvät kaunottaret ovat kukkineet äidin puutarhassa Tampereen tietämillä 24.5.
Vaan ei mitään uutta auringon alla. Kasvierikoisuuksien metsästys on etenkin tulppaanin kohdalla saanut varsin mittavia muotoja. Tulppaanit löysivät tiensä turkkilaisista puutarhoista eurooppaan 1500-luvun puolivälissä. Tulppaaneissa kiehtoi erityisesti niiden kyky muodostaa arvaamattomia väriyhdistelmiä. Ominaisuus, minkä on nykytiedon valossa todettu johtuvan viruksista. Tulppaaneista tuli muotivillitys, joka 1600-luvun alkupuolella hullaannutti Alankomaissa kaikki kansankerrokset. Yhdestä kukkasipulista saatettiin maksaa kaupunkitalon hinta. Parhaiten menestyivät ne, jotka olivat ennakoineet kauden muotivärit oikein. Lopulta tulppaaninsipulikauppaan liittyvä sijoituskupla puhkesi ja Hollanti joutui lähes vararikkoon. Uusien muunnoksien etsiminen ei kuitenkaan päättynyt tähän. Ranskalaiset seurasivat 1700-luvulla hollantilaisia uusien lajikkeiden kehittelijöinä ja 1800-luvun alkupuolella vetovastuun ottivat englantilaiset. Myös Englannissa nousi pienimuotoinen tulppaanikuume, mutta enää ei menty 1630-luvun äärimmäisyyksiin. 1800-luvun loppupuolella Hollantilaiset ottivat jälleen tulppaaninjalostuksen ohjat käsiinsä ja lienevät sillä tiellä edelleen. Mainittakoon vielä, että Suomeen ensimmäiset tulppaaninsipulit tuotiin jo 1600-luvun puolivälissä. (Tietoa historiasta löytyy mm. Brent Elliottin kirjasta Floora - puutarhakasvien historiaa. Suom. 2005.)
Vaikka en aiemmin ole erityisemmin perustanut tulppaaneista, poikkeuksen ovat tehneet ns. kasvitieteelliset tulppaanit. Kasvitieteellisiin tulppaaneihin luetaan kuuluvaksi erilaiset viljelyssä olevat luonnonlajit ja niiden muunnokset, sekä tuli-, raita- ja lummetulppaanien lajikkeet. Kasvitieteelliset tulppaanit ovat huolettomia kasvatettavia. Ne kukkivat uskollisesti ja leviävät iloisesti siementämällä ja sivusipuleista. Näihin pieniin tulppaaneihin voi mainiosti soveltaa saamaani ohjetta, jonka mukaan jokaiseen kaivettuun istutuskuoppaan, oli se sitten puulle tai pensaalle, kannattaa heittää kourallinen kukkasipuleita. Pikkuiset sipulikukat sopivat loistavasti puiden ja pensaiden alle tuomaan väriä kevään hentoon vihreyteen. Kukinnan jälkeen sipulikukat saavat rauhassa jäädä täyteen kokoonsa puhjenneiden lehtien peittoon.
Aivan mainio leviäjä on mm. parvitulppaani, joka (kokemukseni mukaan) muista tulppaaneista poiketen ei pane pahakseen savisempaakaan maata:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti